Jos yhtye soittaa progressiivista death-metallia, sen kappaleet ovat keskimäärin kymmenen minuuttia pitkiä, sisältäen monia musiikin äärimmäisyyksiä lähes raaimmasta metallista aina herkimpiin tunnelmointeihin ja samainen kokoonpano soittaa kolme loppuunmyytyä keikkaa Suomessa viikonlopun aikana, on maailma vähintäänkin kummallinen paikka. Ruotsalainen Opeth on kuitenkin saavuttanut tällaisen sijan musiikkimaailman kartalla ja yhtye julkaisikin tänä vuonna kahdeksannen albuminsa nimeltään Ghost Reveries, joka kipusi parin viikon aikana kymmenennen sijan kautta virallisen albumilistan viiden kärkeen. Yhtye on onnistunut vakuuttamaan suuria määriä ihmisiä monipuolisella musiikillaan, jota se on julkaissut viitisentoista vuotta kestäneen taipaleensa aikana jo kahdeksan albumin mittaisen mahtavan tuotannon verran, johon kuuluu lukuisia erilaisia ja silti toinen toistaan huikeampia teoksia. Uusimman albumin myötä juuri ennen viikonloppuna soitettuja kolmea Suomen keikkaa haastatteluumme saapui kosketinsoittaja Per Wiberg.
Opeth on julkaissut tänä vuonna uuden albumin Ghost Reveries ja sitä tukeva ensimmäinen Euroopan kiertue on juuri päättymäisillään Helsingissä, minkä myötä bändi on huokunut tyytyväisyyttä.
P: Olemme kyllä olleet todella innoissamme ja jännittyneitä hyvällä tavalla, kun albumi on otettu vastaan näin hyvin ja ehkäpä jopa paremmin kuin osasimme koskaan edes kuvitellakaan. Sen lisäksi tämän Euroopan kiertueen keikoilla on käynyt todella paljon ihmisiä ja siitä sietää olla onnellinen, sekä tietenkin hieman ihmeissäänkin, kun meidän tyyppinen bändi myy esimerkiksi Suomessa kolme keikkaa loppuun tämänkin kokoisella klubilla ja vieläpä kolmena iltana peräkkäin. Eihän tässä missään välissä jäädä liikaa paikoillemme ihmettelemään, mutta kaiken kaikkea nyt on varaa olla todella tyytyväinen ja odotella todella innokkaasti myös tulevia kiertueita, joten enköhän voi sanoa meidän olevan todella hyvällä tuulella nyt syksyllä 2005.
Suomenkin keikkojen yhteydessä on ollut paljon kummastelua Martin Lopezin pois jäämisestä, mille on annettu paljon erilaisia selityksiä ja ilmeisesti voidaan puhua melko vakavastakin tilanteesta?
P: Hänellä on todellakin ollut paniikkikohtauksia, eräänlaisia mielialanvaihteluita ja muita mielenterveydellisiä ongelmia, sekä kaiken huipuksi vielä tämä mainittu melkoisen harvinainen verisairauskin tämän lisäksi. Tämän myötä on varmasti sanomattakin selvää, ettei olisi terveellistä olla mukana Opethin kiertueella, eikä hän kykenisi antamaan kaikkeaan keikoilla, minkä hän sanoi itsekin ja jäi ihan senkin takia pois, vaikka olisi ehkä keikkoja kyennytkin soittamaan. Hän jäi siis kotiin lepäämään ja saimme Martin Axenrotin tuuraamaan kiertueille, mikä on ollut tietenkin mahtavaa, vaikka ainahan sitä toivoisi soittavansa oikealla kokoonpanolla. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että hän soittaa myös tulevalla Yhdysvaltojen kiertueella, joten kyllä Martin Lopezin tapauksessa voidaan puhua aika vakavasta tilanteesta. Suoraan sanoen on mahdotonta sanoa, onko Martin poissa kaksi kuukautta, puoli vuotta, vuoden vai jääkö hän pois kokonaan. Meidän on vain annettava hänelle aikaa ja odoteltava, miten tässä kaikessa tulee lopulta käymään. Tilanne on kyllä todella vaikea ja harmillinen, joten toivotaan parasta Martinin suhteen ja jatketaan silti koko ajan täysillä eteenpäin.
Liityit itse Opethiin soittaaksesi koskettimia Damnationin kiertueilla, mutta miten päädyit lopulta ihan kokonaan bändiin ja oliko tämä niin helppo päätös, kuin se saattoi ulkopuoliselle vaikuttaa?
P: Päätöksenä se ei ollut ainakaan helppo, eikä oikeastaan edes odotettu asia Damnation -kiertueiden aikoihin, mutta mietintää siinä aiheutti varsinkin ihan se perusasia, että Opeth on nykyään varsin tunnettu ja jopa suosittu yhtye, jolloin tähän on oltava valmis panostamaan kaikkensa ja antamaan paljon, eikä vain kulkea mukana kuin sivuprojektia tehden. Se oli oikeastaan oleellisin syy sille, minkä takia asioita oli mietittävä hetken aikaa, ennen kuin vastasi myöntävästi pyyntöihin ja oli valmis lähtemään tähän mukaan täysillä voimilla. Muutenhan kaikki tapahtui aika odottamatta, kun minut aluksi kutsuttiin soittamaan Damnation kiertueelle, hetkeä myöhemmin ehdotettiin koskettimien kokeilemista myös raskaammissa kappaleissa ja pian huomasimme sen toimivan hienosti, kunnes olinkin pian ollut mukana kaikilla seuraavilla kiertueilla ja ilmeisesti tämän jälkeen minut oli yhä helpompaa pyytää liittymään bändiin ja soittamaan myös tulevilla albumeilla. Kaikki tämä tapahtui kuin huomaamatta, mutta tässähän sitä ilmeisesti ollaan nyt.
Ghost Reveriesin työstäminen lähti melko mielenkiintoisista ja uudenlaisista lähtökohdista, kun edellisien albumien tekemisistä oli kulunut yli kolme vuotta aikaa ja monet muutkin asiat olivat muuttuneet tällä välin.
P: Tietenkin perusajatuksena oli tehdä jälleen ihan erilainen albumi kuin edeltäjänsä, mikä ei ollut vaikeaa Damnationin muistaen, mutta samalla tietenkin otettiin huomioon myös Deliverancen ja oikeastaan koko tuotannon linjat, joista pyrittiin jälleen poikkeamaan ja tämähän on ollut Opethilla ideana aina joka albumia tehtäessä. Väittäisin kyllä, ettei Ghost Reveries kuulosta todellakaan edeltäjiltään, joten se tavoite tuli ainakin saavutettua jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Sitten perinteisemmillä linjoilla parannusta haluttiin tietenkin sävellysten kaikille tasoille, yleisesti soitantaan, monipuolisuuteen, tehokeinojen hyödyntämiseen ja sitten ihan tekemisen kannalta oleellisiin asioihin, joiden kanssa oli Deliverancen ja Damnationin kanssa paljon ongelmia. Ne äänityssessiothan olivat aikanaan yhtä sotkua hyvin pitkälle, kun laitteistoja hajosi, äänittäjiä ei saapunut paikalle ja niin edelleen, joten ajatuksena oli olla myös paljon paremmin valmistuneita uutta albumia varten, jolloin tällaisilta yllätyksiltä vältyttäisiin uuden albumin tapauksessa.
Tänä vuonna Opeth herätti paljon keskustelua myös valitessaan Roadrunner Recordsin uudeksi levy-yhtiökseen, vaikka muitakin tarjouksia varmasti tuli ja tämän valinnan syitä spekuloitiinkin melkoisesti.
P: Saimme paljon tarjouksia hyvin monenlaisilta levy-yhtiöiltä, joiden nimiä nyt on ihan turhaa ja oikeastaan mahdotonta mainita tässä yhteydessä sen tarkemmin, mutta Roadrunneriin tartuttiin ihan tietyistä syistä, vaikka se on hieman huonoakin mainetta saanut kuluneiden vuosien aikana. Roadrunner vaikutti yksinkertaisesti olevan kaikista ehdokkaista se kaikkein ammattimaisin, vaikutusvaltaisin, laajimmalle levinnyt ja Opethin päämääriä parhaiten toteuttava, minkä lisäksi he olivat vielä todella innostuneita meidän saapumisestamme heidän kirjoihinsa. Meillä oli vain ajatuksena saada tulevat albumit niin laajaan levitykseen kuin mahdollista, ettei jakelijoiden tai saatavuuden kanssa tulisi enää ongelmia missään päin maailmaa, mihin Opethia oltaisiin suinkin viemässä. Roadrunner on todellakin saanut viime aikoina paljon kitkerää palautetta, jossa se on leimattu esimerkiksi artistiensa albumeita ronkkivaksi tai jopa nu-metal levy-yhtiöksi, mutta itselleni se on yksi klassisimpia ja jopa legendaarisimpia levy-yhtiöitä, joka julkaisi varsinkin 80- ja 90-luvun aikoihin mielettömiä määriä klassikko-albumeita. Ja mitä tuohon vaikuttamiseen tulee, niin epäilijöille mainittakoon vielä kerran, että me teimme sopimuksen vasta Ghost Reveriesin valmistuttua, joten levy-yhtiöllä ei ollut sen kanssa kerta kaikkiaan mitään tekemistä.
Opeth on muuttunut jokaisella albumillaan hieman erilaiseksi sävellyksiltään ja tunnelmiltaan, Ghost Reveriesin suuntauduttua nimensä mukaisesti hieman tummempiin, kylmempiin ja jopa kummitusmaisempiin sfääreihin.
P: Tällaiset asiat johtuvat aina todella monista asioista, jolloin tietyllä tapaa nämä tunnelmat ja tyylit ovat ennemminkin osiensa summa, eikä kaiken alkuperää tai syitä osaa enää lopulta edes arvailla. Ghost Reveriesilla kaikki lähti varmaankin alunperin liikkeelle ihan teemoista, jotka antoivat koko musiikille alusta asti tietynlaisen ilmapiirin ja latauksen. Mikaelinhan oli alunperin tarkoitus kirjoittaa levylle selvä konsepti tai jopa koko albumin läpi vaikuttava tarina, mutta hän on sellainen kirjoittaja, joka yksinkertaisesti alkaa kirjoittaa ja asiat voivat muuttua paljon lähtökohdista puhtaan luovuuden ansiosta. Senpä takia Ghost Reveriesista ei muodostunut varsinaista konseptialbumia, mutta kyllä kutsuisin sitä teema-albumiksi joka tapauksessa, jolloin kappaleet sitoutuvat yhteen teemallisesti kummitusmaisissa ja jopa okkulttisissa lyriikoissaan, sekä sitä kautta myös musiikissaan. Sanoisin kuitenkin sanoitusten olevan jopa yllättävän tummia Mikaelin kirjoittamiksi, mikä on hieman kieroutunutta hänen elämäntilanteeseen nähden.
Edellisien albumien sävellyksestä ehti kulua yli kolme vuotta aikaa ja Ghost Reveriesilla muutokset kuuluvatkin selvästi, vaikka itse säveltäminen tuskin on muuttunut ainakaan kovin paljoa?
P: Yleensä Mikael kirjoittaa aika paljon materiaalia kotonaan ja usein hän äänittää valmiiksi demoja, joissa perusrakenteet ja jotkin sovitukset on tehty valmiiksi, mutta varsinkin nyt hän jätti runsaasti tilaa myös yksilökohtaisille sovituksille. Saatuaan mieleisiään sävellyksiä valmiiksi, hän soittaa niitä meille muille kuullakseen mielipiteitämme ja ajatuksiamme materiaalista. Mikaelhan on siinä mielessä mielettömän musikaalinen ihminen, että hän osaa säveltäessään suunnitella kitarat, rummut, bassot, koskettimet, vokalisoinnit ja rakenteet todella hienosti hyvin pitkälle, mutta tietenkin ottaa ne aina jokaisen kanssa erikseen esille, jolloin eri instrumentteja soittavat osaavat aina tuoda niihin omaa kosketustaan ja uudenlaisia näkökulmia, joita Mikael aina kovasti haluaa sävellyksiinsä, koska hän ei kuitenkaan usko olevansa yhtä hyvä kaikkien soittimien kanssa. Esimerkiksi omalla kohdallani useimmat kosketinosuudet on tehty puhtaalla yhteistyöllä, jossa molemmat ovat vaikuttaneet todella paljon siihen, mitä albumilla nyt kuulette. Toisinaan Mikael tuo myös vain yksittäisiä riffejä treenikämpillemme ja me sitten yritämme soitella niitä yhdessä, kuulostellen mitkä sopisivat käyttöön ja millä tavalla. Sanoisin kuitenkin Ghost Reveriesin olevan eniten yhteisvoimin tehty albumi Opethilta koskaan, sillä mukana on esimerkiksi pari minunkin kirjoittamaani riffiä ja muutenkin kaikki jäsenet vaikuttivat ihan uudenlaisilla tavoilla lopputulokseen, mitä helpotti myös runsas käytetty aika kappaleita tehtäessä.
Albumin tekovaiheessa tuli todellakin monesti esille, kuinka Opeth valmisteli kappaleensa ja asiansa tällä kertaa paljon pidemmälle kuin aiemmin, mikä vaikutti varmasti myönteisellä tavalla lopputulokseen?
P: Tällä kertaa kaikkien kappaleiden perusrakenteet, sovitukset ja jopa yksityiskohdat olivat hyvin pitkälle suunniteltuja, valmisteltuja ja viimeisteltyjä jo ennen studioon menoa, kun taas Deliverancen ja Damnationin kohdalla studiossa tapahtui vielä paljon muutoksia. Ainoa myöhemmin syntynyt kappale Ghost Reveriesilla olikin näin ollen Atonement, joka syntyi vasta studiossa aikalailla fiilispohjaisesti, mutta muuten kaikki oli lähes viimeistä piirtoa myöten valmiina jo ennen kuin edes menimme studioon. Tämä mahdollisti huomion keskittämisen sellaisiin asioihin, joihin ei olisi välttämättä ollut edes muuten aikaa ja näin jo valmiiksi hyvin huolehditut kappaleet saattoivat saada sen viimeisenkin tarvittavan silauksen albumia tehtäessä studiossa. Tämä antoi myös koko yhtyeelle parempia mahdollisuuksia vaikuttaa sävellyksiin ja varsinkin omiin instrumentteihinsa, kun kerran viimeistelimme kaikkia sävellyksiä noin kuukauden verran studiossa ja tämän ansiosta niiden soittaminen sujui paljon luontevammin, jolloin kappaleita saattoi viedä yhä paremmin eteenpäin kokonaan sellaisille uusille tasoille, joita ei ollut edes aiemmin välttämättä mahdollista toteuttaa erinäisistä syistä johtuen.
Kaikkien jäsenten vaikuttaessa uudella tavalla, toit myös itse ensimmäistä kertaa koskettimia mukaan kokonaisvaltaisesti raskaampaan Opethiin, jolla oli aivan tietynlainen vaikutus albumin ilmapiiriin.
P: Uskoisin koskettimien tuoneen Ghost Reveriesille vahvasti tunnelmia ja sen lisäksi toivon niiden tehneen myös sävellyksiä tietyllä tapaa isommiksi. Luulisin koskettimien vaikuttaneen melko laajasti ihan koko albumin perusrakenteisiin ja sen tehokeinoihin, sillä olihan levyllä nyt mukana kokonaan uusi instrumentti, jonka sijaa ja vaikutusta myös Mikaelin oli ajateltava alusta alkaen säveltäessään. Hän kertoi minulle aikanaan kiertueella, varmaankin ihan esipuheeksi liittymiseni suhteen, että hänellä on ollut jo pitkään paljon ideoita koskettimien käytöstä, joiden toteuttaminen on ollut harmillisesti mahdotonta ilman aktiivista kosketinsoittajaa. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin Vintage -koskettimien käytöstä, kuten mellotroneista, hammond uruista ja niin edelleen, jotka tuovat sitä tiettyä kosketusta ja tunnelmaa albumille jo ihan omalla soinnillaan, jota täydentävät sitten sekä minun että Mikaelin tyylit soittamisessa ja säveltämisessä. Koskettimet ovat kuitenkin erittäin Opethin kuuloisia, enkä missään vaiheessa uskonutkaan, että kukaan haluaisi bändissä tai kuulijakunnassa Opethin tuovan musiikkiinsa minkäänlaisia bombastisia linjauksia tai akrobaattisia kosketinosuuksia. Eihän sellainen olisi tällaisessa musiikissa toiminut mitenkään, jolloin koskettimien mukaan tuomisessa oli vain annettava niiden tyylien tulla luonnollisesti.
Tunnetko Opethin kehittyneen selvästi vuosien varrella esimerkiksi sävellyksellisesti tai sovituksellisesti, jolloin pitkät sävellykset hyödynnettäisiin jopa vielä aiempaakin paremmin ja rikkaammin?
P: On Opeth kulkenut selvästi eteenpäin esimerkiksi kirjoittamistaidoissa, sovituksissa ja kaikessa sellaisessa ihan selvästi, mikä on ollut ihan selvää myös uutta albumia tehtäessä monesti, kun aina tuoreita tuotoksia vertaa jollakin tapaa vanhempiin. Jos vaikka tarkastelee joitakin Opethin ensimmäisiä albumeita ja vertailee vaikkapa riffittelyä kitaroiden hyödyntämiseen nykyään, niin tuolloin se jälki oli tyyliinsä sopivaa, hypnoottista ja komeaa kuultavaa, mutta nykyään kappaleissa ei enää käytetä samanlaista yhden riffin soittamista useaan otteeseen samaan tapaan, ellei sillä ole sitten ihan tiettyä tarkoitusta. Ajatuksena on ollut kehittää kappaleita jatkuvasti mielenkiintoisemmiksi, jolloin ne eivät hellittäisi otettaan hetkeksikään, vaan tarjoaisivat jatkuvasti moniulotteisia sävellyksiä rikkaasti ja monipuolisesti laajalla kontrastilla. Ghost Reveries on tässä mielessä selvä askel eteenpäin jälleen uusille urille, jos sitä vertaa vaikkapa pariin aiempaan raskaaseen albumiin, jotka keskittyivät monin paikoin joko raskaampaan otteeseen tai jopa raskaimmillaankin tunnelmointeihin, uudempien sävellyksien sisältäessä eri elementtejä yhä tiiviimmässä symbioosissa keskenään.
Ghost Reveries sisältää edeltäjiensä tavoin myös runsaasti viitteitä eri vuosikymmenille, joista varsinkin 60- ja 70-luku korostuvat erityisesti monissa keveämmissä puolissa sekä 80- ja 90-luvun metalli raskaammissa puolissa.
P: Niinhän se on tosiaan ollut oikeastaan aina Opethissa ja tietenkin myös muussa musiikissa, sillä vaikutteiltahan ei voi kukaan välttyä, puhuttiinpa niistä sitten hyvässä tai pahassa mielessä. Opethin tapauksessa puhuisin kuitenkin ehdottomasti vaikutteiden myönteisestä vaikutuksesta, niiden rikastaessa sävellyksiä todella monipuolisesti, mikä johtuu ihan yksinkertaisesti siitä, että me kaikki kuuntelemme todella paljon erilaista musiikkia lukuisilta eri vuosikymmeniltä. Keveämmät vaikutteet ovat todellakin usein peräisin juuri 60- ja 70-lukujen rockista, progesta ja ehkä hieman popista, jolloin osan viitteistä voi kuulla hieman suoremmin ja osa taas jää varmasti kuulijoiden tiedostamattomiin. Ei tällaisia asioita tietenkään tee kovin usein erityisellä tarkoituksella, jolloin tiettyjä kohtia on vaikeaa paikantaa, mutta Mikaelhan on esimerkiksi suuri King Crimsonin, Pink Floydin, Yesin ja vastaavien suuri ystävä, kuten myös varsinkin 80- ja 90-lukujen taitteen death-metallin, joten jos Mikaelin mielen ja osia näistä kaikista bändeistä yhdistäisi, saattaisi syntyä jokin Opethin kaltainen yhtye, mutta tietenkään tällainen ajatusleikki ei tuota mitään ihan oikeaa tulosta. Musiikkimme on monella tapaa yhdistelmä kaikesta siitä mistä me pidämme, puhuttiinpa sitten klassisesta heavysta, rankemmasta metallista, vanhemmasta progesta tai ihan mistä vain sellaisesta, jonka soittamisesta pidämme ja joka on jollakin tavalla aikojen kuluessa vaikuttanut meihin enemmän tai vähemmän.
Opethin albumien tunnelmien tai sävellyksien kuvaileminen sanoin on ollut usein vaikeaa kuulijakunnalle, eikä se kuvaileminen ole kaikkein helpointa myöskään bändille itselleen.
P: Olemme kyllä keskenämme joutuneet monesti hauskoihin tilanteisiin juuri sellaisien asioiden kanssa, joissa meidän olisi itse pitänyt kyetä kuvaamaan joko haettua tai saavutettua tunnelmaa tai yksityiskohtaa toisillemme. Joka tapauksessa sanoisin Ghost Reveriesin olevan yhä varmempaa ja ennen kaikkea ehdottomampaa Opethia, jossa kaikilla suurilla ja pienillä tekijöillä vaikuttaisi olevan täysin oma paikkansa, jolloin yhdenkin osasen tai aineksen puuttuminen saattaisi vaikuttaa ratkaisevalla tavalla johonkin sävellykseen, tunnelmiin tai tehokkuuksiin. Kappaleiden pituudet ja niiden tyylikeinot lunastetaan ehkäpä jopa puhtaammin ja eheämmin kuin koskaan aiemmin, puhuttiinpa sitten raskaista osista, keveistä osista tai niiden välisestä dynamiikasta. En tietenkään tarkoita, että samat asiat olisivat toimineet jotenkin hatarammin aiemmin, mutta tällä kertaa yhtenäisyys ja mahdollisuudet takasivat jollakin tapaa entistä tiivistyneemmän ja rikkaamman albumin, jossa jokaisella tekijällä on yhtä paljon arvoa kuin toisella.
Ghost Reveries äänitettiin Fascination Street Studioilla ja olosuhteet olivat myös äänitysten suhteen ihan erilaiset muutamiin aiempiin verraten, millä oli varmasti myös oma vaikutuksensa lopputulokseen?
P: Pääasiallinen syy studion valitsemiseen oli hyvä tuntuma paikkaan, joka oli syntynyt ihan siitä, että tuttavapiirimme death-metal yhtye Bloodbath oli äänittänyt siellä aiemmin toisen albuminsa Nightmares Made Fleshin ja muistaakseni Katatonia ainakin miksasi viimeisimmän albuminsa siellä, jolloin ainakin luotettavien ihmisien suosituksia riitti ja studio miellytti muutenkin jo perusasioiltaan. Toinen ratkaiseva asia oli Jens Bogren, jota suositeltiin myös ja mies osoittautuikin todella osaavaksi kaveriksi, vaikkei hänellä ole vielä ikääkään niin kovin paljoa moniin muihin alan ihmisiin verrattuna. Hän on hyvin perillä asioista ja osaa tuoda albumilta esille juuri ne puolet, joita eri yhtyeiltä kuuluukin tuoda, minkä lisäksi hänellä on erinomainen työetiikka, jonka mukaan studiolle mennään oikeasti tekemään äänityksiä, eikä oleskelemaan tai viettämään luppoaikaa, jolloin hän ei edes lähde paikalta ennen kuin on saanut asiat kuulostamaan siltä kuin haluaa. Yleisesti albumi tuli työstettyä paljon rennommin ja silti haastavasti, jolloin lopputulos kuulostaa mukavan vapautuneelta, vaikka Jens osasikin välillä olla yllättävänkin vaativa, mikä oli tietenkin vain hyvä asia meille itsellemme.
Ilmeisesti avustajan osa oli tällä kertaa hyvinkin erilainen, Steven Wilsonin tehtyä Opethin kanssa monella tapaa juuri sitä mitä yhtye halusi, eikä niinkään vaikuttanut läheskään kaikilla osa-alueilla edellisillä albumeilla.
P: Tilanne oli todellakin aika erilainen jo ihan senkin takia, että Steven tuli aikanaan mukaan äänityksiin vasta siinä vaiheessa, kun oli tarkoitus työstää kitaroita, lauluja ja joitakin suhteellisen vähäisiä koskettimia, jolloin hän ei siis ollut mukana ihan koko prosessin ajan. Vaikutushan olisi saattanut olla aika erilainen, jos hän olisi ollut vaikuttamassa kappaleiden perusäänityksiin, kuten rytmikitaroihin tai vaikkapa bassojen ja rumpujen tekoon. Tietenkin tilanne oli myös siinä mielessä erilainen, että vaikka Jens oli koko ajan äänitysmiehenä mukana ja vaikutti omalla panoksellaan tulokseen, teimme itse varsinaisen tuotantotyön, mikä toi bändille paljon itseluottamusta viedä kaikkia viimeisiäkin musiikillisia ratkaisuja juuri haluamiimme suuntiin. Sanoisin tämän olleen ehdottoman oikea ratkaisu jo ihan senkin takia, että albumi kuulostaa jälleen jopa soundillisesti ihan erilaiselta kuin muutamat aiemmat Opethin albumit, sillä vaikkei niissä ollut todellakaan mitään vialla, on hyvä liikkua tällaisissakin asioissa eteenpäin, vaikka sitten olosuhteiden pakosta.
Tuotannollisesti ja erityisesti äänimaailmojen kannalta Ghost Reveries onkin jälleen selvästi edeltäjistään poikkeava albumi, ihan kuten se on aiemmin mainituilla tavoilla myös sävellyksellisesti tuoreen kuuloinen.
P: Onneksi päädyimme työstämään kaikkea todella paljon tällä kertaa, sillä kuten sanoin, sävellyksiä valmisteltiin hyvin pitkään etukäteen ja niistä muodostettiin jo valmiiksi selkeät kuvat aina soundeihin saakka, minkä lisäksi työskentelimme paljon myös juuri soundien kaltaisten asioiden kanssa. Perusajatus on tietenkin saada aikaiseksi se kaikkein parhaalta kuulostava albumi ikinä, minkä lisäksi ajatuksena oli tukea myös kaikkia Opethin sävellysten tasoja tasapainoisesti ja sävellyksiä tukevasti. Monethan ovat varmasti huomanneet, kuinka esimerkiksi yhtäkään instrumenttia ei voi sulkea Opethista pois, jolloin soundien on oltava siten tasapainossa, että kaiken kuuluvaksi tarkoitetun oikeasti myös kuulee. Oikeanlaisten soundien hakemiseen käytettiin paljon aikaa, eikä niissä tyydytty missään vaiheessa mihinkään yhteen yleislinjaan, vaan esimerkiksi kitarasoundit ja vastaavat yksityiskohdat vaihtelevat aina tarpeen mukaisesti jopa kappaleiden sisäisesti, juuri sillä tavalla kuin sävellyksille on tarpeen. Uskoisin meidän onnistuneen hienosti juuri näissä asioissa, mihin soundeissa tähtäsimmekin, mikä on ollut mukavaa huomattavaa kaikkeen siihen työhön nähden.
Ajatus Opeth musiikkivideosta tuntuu melkoisen absurdilta, mutta teitte The Grand Conjurationista videon, josta tuli melkoisen yllättävän oloinen, mutta ilmeisesti sillä saavutettiin se mitä pitikin?
P: Enpä tiedä mitä siitä sanoisi, onhan tuo vähän outo tapaus kieltämättä. Kuvasimme videon Los Angelesissa ollessamme kiertämässä Yhdysvalloissa ja Opethan ei ole varsinaisesti tehnyt videota aiemmin, joten ajatuksena oli yksinkertaisesti se, että olisi hyvä tehdä videota juuri nyt, kun kerran tuolta levy-yhtiöltäkin sen suuntaista toivetta tuli. Eipä siinä mitään sen vaikeampaa ollutkaan, sillä videon teko ei aiheuttanut meille juurikaan töitä. Tiedän että videoita tehdään usein vaikka miten pitkään, mutta meidän osuutemme tuosta kesti muistaakseni viitisen tuntia. Ongelmahan oli tietenkin se, kuinka tuohon videoon olisi pitänyt sisällyttää tarinaa tai jotain muuta sanoituksiin sekä musiikkiimme sopivaa, mutta onhan se aika mahdotonta kieltämättä Opethin tapauksessa. En kyllä tiedä mitä sanoisin, se on vain musiikkivideo, ei oikeastaan mitään muuta tai mitään erikoista. Se on oikeastaan vain yksi levy-yhtiön työkalu, jolla saada ihmisiä kiinnostuneeksi bändistä. Itse en ole koskaan tehnyt yhtään videota minkään bändin kanssa, joka olisi oikeasti ollut hyvä, eikä hyviä videoita taida kovin paljoa ollakaan, joten eiköhän se summaa oikeastaan kaiken tarvittavan. Uskoisin että mahdollinen toinen video tulee sitten olemaan ihan live-video, esimerkiksi valoja sekä lavashowta ja näytetään bändin parhaat puolet elävänä.
Opeth on noussut Ghost Reveriesilla monien maiden virallisille albumilistoille ja myynyt keikkojakin loppuun monissa paikoissa, mikä on kieltämättä varsin uskomatonta Opethin tyylin huomioon ottaen.
P: Uskomatontahan se on, mutta tietenkin suorastaan fantastista ihan kaiken kannalta. On todella upeaa, kun huomaa tekevänsä juuri sitä mitä haluaa sekä juuri siten miten haluaa ja myyvänsä tällä tavoin paljon albumeita, soittavansa täysille saleille yleisöä ja niin edelleen. Ennen kaikkea koko asiassa on hienoa se, kuinka ihmisten musiikkimaut ovat selvästi laajentuneet, sillä vaatiihan Opeth kieltämättä aika laajan kontrastin mieltymyksiä, jotta musiikki miellyttäisi niin paljon, että olisi lähdössä keikoille ja ostamassa levyjä. En kyllä usko, että kukaan osasi odottaa tilanteiden menevän näinkin hyviksi jo näin varhaisessa vaiheessa, vaikkei albumin julkaisustakaan ole kulunut vielä juurikaan aikaa. Tietenkin myös vastaanotto on ollut ilahduttavaa, kun Ghost Reveriesia on sanottu monin paikoin parhaaksi albumiksemme ja ylipäänsä kehuttu sellaisilla sanoilla, jotka lämmittävät sydäntä todella paljon. Kiitoksia siitä kaikille mukavia sanoja sanoneille, olitte sitten faneja, kuuntelijoita tai median edustajia. Tällaiset asiat kuitenkin merkitsevät aina paljon, kun panostaa koko henkensä musiikkiin ja saa siitä vastineeksi jotain näin mukavaa ja lämminhenkistä palautetta.
Edellisen albumikaksikon jälkeen Opeth kierteli todella paljon, mutta mahtaako tällä kertaa olla luvassa yhtä laajaa keikkarupeamaa, joka venyy jopa vuosien mittaiseksi kiertelyksi ympäri maailmaa?
P: Luultavasti todella paljon, mutta on tietenkin mahdotonta sanoa, että miten pitkälle kiertely tulee ulottumaan maantieteellisesti tai ajallisesti. Olisi kuitenkin tarkoitus kiertää juuri niin paljon kuin kysyntä suinkin meidän tyyliselle bändille suo, joten tulevaisuus määrää pitkälti miten paljon kiertelyä on luvassa jatkossa. Nythän saamme juuri Euroopan kiertueen loppuun, kun soitamme tänään, huomenna ja ylihuomenna täällä Helsingissä. Seuraavaksi on vuorossa paluu Yhdysvaltoihin muistaakseni loka-marraskuussa noin neljän viikon ajan, mitä seuraa uusi kiertely Euroopassa viiden viikon ajan. Käsittääkseni Suomi ei sentään kuulu tuohon kiertueeseen, sillä kierrämme tuolloin aika paljon sellaisia paikkoja, missä emme nyt käyneet, mutta olemme kyllä tulossa takaisin nyt huomattavasti ennen seuraavan albumin kiertueita, joten uskoisin meidän tulevan takaisin Suomeen viimeistään ensi vuonna. Saa nähdä mitä pitää tehdä keikkojen suhteen tuolloin, ehkä pitäisi soittaa koko viikko Suomessa tai sitten varata jokin stadion ihan suosiolla? No, ehkä ei sentään, toivottavasti innostusta kuitenkin löytyy tuolloinkin. Joka tapauksessa kiertelemme lähes jouluun asti, minkä jälkeen tammikuussa pidämme taukoa ja palaamme tien päälle helmikuussa, mistä eteenpäin kierrämme taas useaan otteeseen joka paikassa.
Ennen keikkaa monissa paikoissa liikkuneet settilistat ovat herättäneet huomiota harvinaisemmilla kappaleillaan ja ehkäpä lievällä keston pienuudella, jolla luulisi olevan ainakin jonkinlainen yhteys myös rumpalin vaihdokseen.
P: Kyllä Martin Axenrotin mukaan tuleminen asiaan hieman vaikutti, sillä emmehän me voi häneltä ihan äärettömiä vaatia ihan aluksi, vaikka hän nämäkin kappaleet opetteli äärimmäisen lyhyessä ajassa todella komeasti. Olisihan se muutenkin kieltämättä hienoa soittaa pari kappaletta joka albumilta, mutta se ei taitaisi olla enää täysissä järjissä kovin mahdollista kahdeksalla albumilla, joista jo kaksi kappaletta albumia kohden poimimalla saisi aikaan kuudentoista kappaleen setin, kestoltaan varmaankin lähemmäs kahta ja puolta tuntia. Kyllä sellaisia keikkoja aina välillä soittaisi helposti, mutta ehkä pidemmät kiertueet saattaisivat muuttua liiankin koviksi haasteiksi. Muutenhan valitsimme setin aika pitkälti kahden kriteerin mukaan. Ensinnäkin halusimme tietenkin valita kappaleita, joiden soittamisesta pidämme erityisesti itse ja toisekseen halusimme ottaa mukaan myös sellaisia kappaleita, joita emme ole aikoihin tai jopa koskaan soittaneet. Setissähän on nyt mukana esimerkiksi When ja Blackwater Park, sekä muutamia uusia kappaleita, jotka ovat varmasti mieleen aiemmilla keikoilla käyneille. Tulevaisuus näyttää miten settiä muokkaamme, uskoisin niin tapahtuvan viimeistään tuolloin vuodenvaihteessa, kun pidämme tammikuun väliä ja lähdemme uudelleen kiertelemään eri puolille maailmaa, jolloin voi odotella jälleen uusia kappaleita.
Takana on nyt erinomaisesti vastaanotettu albumi ja edessä runsaasti kiertueita, jotka tietenkin pistävät miettimään, odotellaanko seuraavaakin albumia jälleen hieman tavanomaista pidempään.
P: Ainoat asiat mitä osaan tällä hetkellä ennustaa, ovat laajamittaiset kiertueet ja erittäin hyvien keikkojen soittaminen toivottavasti todella innokkaalle yleisölle jokaisessa sellaisessa paikassa, johon meidät vain suinkin halutaan. Muuten tulevaisuus näyttää vakaalta lähes kaikin puolin, emmekä ole mitenkään huolestuneita Opethin tulevista ajoista, vaikka esimerkiksi tilanne Martin Lopezin kanssa on nyt mitä on. Näiden asioiden kanssa on nyt vain elettävä ja tiettyjen asioiden selviämistä odoteltava. Uuden albumin aika tulee sitten kun se on tullakseen ja toivon todellakin, että selviämme sinne saakka ilman suurempia ongelmia, jolloin Opeth pääsee jatkamaan vahvasti eteenpäin kohti tulevia julkaisujaan. Nyt katseet ovat kuitenkin vain lähitulevaisuudessa ja siinä asiassa josta pidämme kuitenkin kaikkein eniten, eli musiikin soittamisessa ja sen esittämisessä kaikille kiinnostuneille.
Eiköhän tulevaa odotellessa päästetä haastateltava kiitoksien kautta valmistautumaan viikonlopun keikkoihin, mutta mahtaisiko sitä ennen olla vielä jotain sanottavaa Opethin suomalaiselle kuulijakunnalle?
P: Mitäpä muutakaan voisin sanoa, kuin kiittää teitä kaikkia kuulijoita siitä, että olitte tulossa näin innokkaasti keikoille ja saitte meidät soittamaan peräti kolme keikkaa täällä Suomessa, mikä on vähintään mahtavaa ja yhä edelleen uskomatonta, vaikka täällä ollaan koko ajan. Kiitoksia kaikille keikoille saapuville, ylipäänsä Opethia kuunteleville ja toivottavasti nautitte keikoista, sekä vietätte muutenkin paljon mieluisia hetkiä Opethin parissa. Kiitos ja toivottavasti näemme taas pian!
No comments:
Post a Comment